is a brass septet from Finland. It was established in 1984, when a group of enthusiastic devotees of music who loved the brass septet repertoire decided to continue the Finnish traditions.
The name of Serpentti comes from an old wooden wind instrument which was a predecessor to the tuba.
Contact info:
jorma.haapamaki@gmail.com
tel: +358407236191
Serpenttis musicians from the left: Lauri Niemi tenor horn, Seppo Piipari tuuba, Alf-Ole Wanamo cornet,Lassi Lintunen cornet, Kari Ketola alto horn, Maija Ahtee euphonium, Pekka Karvanen cornet, Veikko Porra tenor horn, Paavo Helistö klarinet and Paula Virtanen cornet.
Serpenttis musicians at Malta in 2006, where we performed in Sliema International Arts Festival and Gozo island.
The Finnish torviseitsikko (brass septet) is an orchestration with origins dating from the midnineteenth century, a period when Finland was autonomous grand duchy under the Russian empire. By the late 19th century, Finnish brass septets began serving Finland's nationalist aspirations. Just as the alto horn is the soul of brass septet music, the brass septet was an important part of Finnish patriotic and musical education during the creation of Finland's independent identity. Despite a short decline in popularity after the 1940s, Finnish brass septets are once again enjoying a revival in popularity in Finnish musical life.
A brass septet is a unique ensemble on Finnish musical heritage. Prior to the emergence of brass septets in the 1880s most of the population of Finland had never heard polyphonic instrumental music. It was also the first type of folk music ensemble to play from written or printed music. The typical Finnish brass septet consists of an Eb cornet, two Bb cornets, an Eb alto horn, Bb tenor horn, Bb baritone (euphonium) and Eb tuba.
Serpenttis repertoire includes traditional music, waltzes, schottishes, polkas, mazurkas and polonaises combined with music of today. We began with old traditional Finnish septet music, over 200 preludes, serenades, selections of dance music and other hits from early 1900s. Since then, however, our repertoire has grown, with our leader, Pekka Karvanen, arranging music that fits us like a glove, from Glenn Miller and Louis Armstrong to baroque music and tangos. Serpentti has enjoyed performing in and participating in intensive training sessions at home and abroad. These have included trips to Austria, Cyprus, Czechoslovakia, Estonia, Hungary, Ireland, Portugal, Turkey and Malta.Serpentti is also regular participant in the Lieksa Brass Week, a world famous summer meeting place for brass players from throughout the globe.
on yhtye, joka nauttii soittamisesta niin omaksi kuin muidenkin iloksi. Serpentin peruskokoonpano on perinteinen suomalainen torviseitsikko, mutta kokoonpano vaihtelee viidestä kymmeneen soittajaan.
Puhallinyhtye Serpentti saa nimensä vanhasta serpentti-nimisestä soittimesta. Sitä on käytetty ennen kuin venttiilitorvet keksittiin. Soitin on valmistettu puusta ja päällystetty nahalla.
Yhteystiedot: jorma.haapamaki@gmail.com, tel: +358407236191
Pekka Karvanen
Altto
Teppo Alestalo
Tenori
Jorma Haapamäki
Baritoni
Tom Bildo
Tuuba
Paula Virtanen
Kornetti Bb
Alf-Ole Wanamo
Kornetti Bb
Simo Rantanen
Kornetti Bb
Janne Torkkel
Kornetti Bb, Eb
Kesäkuussa 2009 Serpentti kutsuttiin Spanish Brassin järjestämille festivaaleille Alziraan, Valencian lähelle. Kuuden päivän matkan aikana soitimme yhdeksän kertaa kaupungin kaduilla ja toreilla mainostaen juhlia. Matkan aikana saimme kokea Espanjalaista vieraanvaraisuutta ja kuulla hyviä konsertteja. Päävierailijana ja opettajana festivaaleilla oli amerikkalainen trumpettivirtuoosi Allen Vizzutti.
Vuonna 2017 Serpentti vieraili uudellen Alzirassa SBALZ2017- festivaalilla.Tällä kertaa Allel Vizzuttin lisäksi opettajana ja esiintyjänä oli toinen trumpettivirtuoosi Adam Rapa.
Syyskuussa 2006 Serpentti teki matkan Maltalle, jossa esiinnyimme Sliema International Arts Festivaleilla sekä pidimme katukonsertin Gozon saarella. Saimme nähdä ja kokea paikallisten soittokuntien nauttimaa suosiota ja mahtavia klubitiloja.
Arvovaltaisin konserttimatka, jossa Serpentti on esiintynyt, tehtiin 3.-6.7.2006 Brysseliin. Kyse oli Comite’ e’conomique et social europeen Suomi-illasta, jonka suomen edustusto järjesti muiden maiden edustustojen henkilökunnille. Keikkapalkkion maksoi EU ja matkat hotelleineen kustansi Elinkeinoelämän keskusliitto.
Konsertit Viljandissa, Virossa, syyskuussa 2004, ovat jääneet unohtumattomasti Serpentin soittajien mieleen. Saimme kokea matkallamme todellista vieraanvaraisuutta ja ensimmäistä kertaa meidän konserttiamme mainostettiin suurella plakaatilla, joka oli ripustettu Viljandin pääkadun ylle.
Serpentillä on mukavia muistoja vuodelta 1999 Esztergomista, Espoon kummikaupungista Unkarista, jossa olimme Espoon kaupungin edustusjoukkueessa. Alunperin Serpentin piti esiintyä vain Espoon kaupungin lahjoittaman patsaan luovutustilaisuudessa, mutta yllättäen huomasimmekin joutuneemme kaupunkifestivaaliin, jossa yhtye sai soittaa kolmena päivänä noin tunnin mittaisen ohjelman. Mielellämmehän me sen teimme: eipä tarvinnut etukäteen kotimaassa hermoilla, eikä sitä kyllä paljon hermoiltu paikanpäälläkään.Mieleenpainuvana muistona tältä matkalta jäi valtava ilotulitus, jota seurasimme kaupungin johdon kanssa aitiopaikalla, korkealla mäellä, museon tiloissa.
Kanarian saarille Serpentti matkusti vuonna 1998 yhdessä Espoon Puhallinorkesterin kanssa. Olimme osana Espoon Puhallinorkesteria, mutta esiinnyimme myös Serpenttinä mm. suomalaisen kylän kirkossa, jossa soitimme mielestämme kauniimmin kuin koskaan aikaisemmin.
Toinen mieleenpainuva esiintyminen oli paikallisen rommitehtaan pihassa, jonne turisteja kuljetettiin tutustumiskäynnille, maistiaisiin ja tietenkin ostoksille.
Varsovassa vuonna 1998 asustimme suurkaupungin keskustassa, lähellä majapaikkaamme kohosi valtavan kokoinen, venäläisten rakentama hallintorakennus, joka dominoi koko aluetta. Mieleenjääneitä muistoja on konsertti torilla, sekä paikallinen oopperaesitys, jossa suurin osa Serpentin jäseniä puolisoineen sai täyttää taidemusiikin vajaustaan. Kertoopa tarina, että eräänä iltana paikallisessa jazz-klubissa nähtiin lavalla suomalainen rumpali.
Kotimaisten esiintymislavojen lisäksi Serpentti on järjestänyt harjoitus- ja esiintymismatkoja myös ulkomaille. Ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui Turkkiin vuonna 1988. Pidimme konsertin Istanbulin Teknisen korkeakoulun auditoriossa ja kuulijoina oli salintäyteinen innokas kuulijakunta. Myös silloinen Suomen konsuli Olavi Tammivuori kunnioitti konserttia läsnäolollaan.Parhaat suosionosoitukset turkkilaiselta yleisöltä saimme soittaessamme turkkilaisen kansanlaulun Ûsküdara. Matkallamme saimme myös tehdä tutustumismatkan Turkissa sijaitsevalle kaapelitehtaalle ja mattokutomoon konsulaatin ystävällisellä avustuksella.
Irlannissa Serpentti tutustui vuonna 1995 paikalliseen ilmastoon, ja muihinkin nähtävyyksiin. Pienten kuljetus- ja hotellisekaannusten jälkeen, tai niistä huolimatta nautimme täysin rinnoin matkastamme. Esiintymisiä oli rankkojen harjoitusten lomassa mm. yliopiston kampuksella.
Serpentti vieraili Prahassa 1992. Harjoitussalimme oli, niin kuin yleensäkin näillä matkoilla, hotellin tiloissa. Kaupungin keskusaukiolla kävimme ihastelemassa Prahan 600 vuotta vanhaa astronomista kelloa ja sen esitystä. Rohkeimmat kiipesivät kirkon torniin ihailemaan maisemia.Serpentin varsinainen esiintyminen oli Kaarlen-sillan vieressä, jonne meillä oli lupa. Emme kuitenkaan malttaneet olla menemättä itse sillalle esiintymään, olihan se niin historiallinen paikka.
Portugaliin Serpentti matkusti 1991. Matkan aikana harjoittelimme, kuten tavallista useita tunteja päivässä. Illalla otimme sitten vapaammin, käyden katselemassa paikallisia nähtävyyksiä ja nauttimassa meren rannan ihanuuksista. Muutamana iltana lyöttäydyimme tavallisten turistien seuraan kokemaan mm. portugalilaisen aterian pikkukylässä. Herkku-erikoisuutena oli paistettuja porsaan kylkiluita, ei siis varsinaisesti kyljyksiä.Toinen, musiikillisesti antoisa ilta, oli illallinen, jossa esiintyi paikallinen fado- yhtye. Saimme kuulla portugalilaista melankolisuutta ja kiihkeyttä. Mieleenpainuva tapahtuma oli eräänä harjoituspäivänä, harjoittelimme hotellin yökerhossa, kun sinne tuli paikallinen siivooja, tukevahko portugalilaisnainen. Kuullessaan soittoamme hän innoittui tanssimaan ja se oli kaunista ja niin luonnollista. Hänellä oli liikkumisen taito, joka meiltä suomalaisilta puuttuu.
Serpentin seuraava ulkomaanmatka vuonna 1990 suuntautui Kyprokselle.Päivittäisen ahkeran harjoittelun jälkeen uskaltauduimme eräänä päivänä pitämään ulkoilmakonsertin tummuvassa illassa meren laineiden liplattaessa taustalla.Kyproksella sai ensiesityksensä siellä sovitettu, Serpentin versio tangosta Yö saaristossa.
Serpentin syntysanat lausui Heikki Tarjanne Espoon Puhallinorkesterin 10-vuotisjuhlakonsertin karonkassa vuonna 1983. Samana syksynä aloitettiin harjoitukset, joita aluksi pidettiin Tarjanteen kotitiloissa. Sitten siirryttiin Jorvin sairaalan kellaritiloihin ja sieltä Tuulimäen kalliosuojaan Tapiolassa. Vuonna 2007 uudeksi harjoituspaikaksi tuli Lillklobb Espoossa.
Serpentti aloitti seitsikkona jossa Eb-kornetin korvasi Eb-klarinetti. Vuonna 1984 mukaan tuli Eb-kornetti ja klarinettia hyödynnettiin uudemmissa sovituksissa. Näin kokoonpanosta tuli suunnilleen kahdeksan soittajan yhtye, vaikka perusohjelmiston muodostavat edelleen seitsikkosovitukset. Serpentin alkuvuosien perusohjelmiston muodostivat teekkaripuhaltajilta perityt vanhat seitsikkonuotit sekä niin sanottu harmaa kirja, joka on kopio Yleisradion nuotistossa säilytettävistä oululaisten sotilasmuusikoiden 1920-luvulla kopioiduista seitsikkokirjoista. Kirjat sisältävät 225 sävelmää. Ne koostuvat perinteisestä seitsikkomusiikista, tanssisävelmistä, operettimusiikista, alkusoitoista, oopperapotpureista - kaikesta siitä, mitä suomalaiset seitsikot ovat 1870-luvulta alkaen soittaneet. Pari sen aarteista ovat vaikkapa Harald Hedmanin seitsikkosävellys, alkusoitto Sven Dufva, jonka Hedman sävelsi ilmeisesti juuri Oulun vuosinaan; toinen on Emil Pahlmanin ikimuistoinen ketju Suomalaisia sävelmiä.
Vanhempaa seitsikkomusiikkiakin on saatu lisää, kun Serpentti osti kopiot Hannes Konnon nuottikirjoista joissa on hänen sovituksiaan sekä myös joitakin hänen sävellyksiä.
Seitsikon uudempaa ohjelmistoa edustaa yhtyeen taiteellisen johtajan Pekka Karvasen sovitukset, joissa ohjelmiston skaalaa on laajennettu barokkimusiikista jazzahtaviin ja glenmiller-tyylisiin sovituksiin.
Soittotaitoaan Serpentti ylläpitää paitsi viikottaisilla harjoituksilla, myös koulutustilaisuuksilla. Tärkeimmäksi on vuosien aikana muodostunut Lieksan vaskiviikko, jolle Serpentti on osallistunut jo 1990-luvulta alkaen. Oppia on saatu myös Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla. Kaustisella Serpentillä oli kunnia esiintyä paikallisen torviseitsikon kanssa mm. Wanhan ajan iltamissa, jossa soiton lisäksi esiinnyimme myös näyttelijöinä näytelmässä, pääasiassa kilometritolppina.
Parin vuoden ajan vuosina 2006-2008 Serpentti osallistui Espoon Työväenopiston toimintaan opintopiirinä, jota johti Veli-Antti Koivuranta.
Serpentin toiminnan päätavoite on ylläpitää ja kehittää suomalaista seitsikkomusiikkia. Tätä tehtävää toteutetaan esiintymällä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, sekä vanhan seitsikkomusiikin vaalimisen lisäksi kehittää ja laajentaa ohjelmistoa uusilla kappaleilla ja uudemmalla musiikilla.
Kotimaassa Serpentti esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa kirkosta kapakkaan. Häät ja merkkipäivät ovat olleet mielenkiintoisia keikkakohteita. Myös monet firmojen tilaisuudet sekä erikoisesti Espoon kaupungin järjestämät tilaisuudet ovat olleet merkittäviä ja mieleenpainuvia soittokokemuksia.
Mieleenpainuvia kotimaan keikkoja oli -80 luvun Svanhild -purjelaivalla pidetyt VW-Audi konsernin asiakastilaisuudet. Useana vuonna soittelimme iltaristeilyllä nautiskellen kauniista luonnosta ja hyvistä tarjoiluista. Eräänä vuonna mukana oli nöyrä nuori mies joka kertoi suunnittelevansa yksinpurjehdusta maailmanympäri ja kaipasi sponsoreita. Mies on edelleen tunnettu suomalainen, jääköön nimi mainitsematta.
Svanhildin keikat loppuvat kun toinen bändi vei kuulijat. Emme kovin tuntemattomalle yhtyeelle hävinneet, nimittäin asiakastilaisuudet muuttuivat risteilystä Rollings Stonesin Helsingin keikan tapahtumaan.
Yksi erikoinen ja vaativa keikka oli Tampere-talossa 9.3.1995. Silloin Tampereen kansainvälisillä lyhytelokuvajuhlilla esitettiin Suomen elokuva-arkiston puolitoista tuntia kestävä mykkäfilmi joka koostui matkailumainoksen tapaisista pätkistä joita oli kuvattu ympäri Suomea. Serpentti soitti lavalla livenä taustamusiikin filmiin. Puolitoista tuntia yhtä soittoa ja piti vielä yrittää pysyä ennalta laaditussa suunnitelmassa sovittaa kappaleet filmiin.
Serpentin ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui Turkkiin vuonna 1988. Pidimme konsertin Istanbulin Teknisen korkeakoulun auditoriossa ja kuulijoina oli salintäyteinen innokas kuulijakunta. Lisää matkoista Matkat -osastossa.
Serpentin Konno-levy julkaistiin 26.2.2012.
Levyn mukana tulevassa 16-sivuisessa vihkosessa on paljon Kari Ketolan tutkimuksissa löytynyttä mielenkiintoista taustatietoa Hannes Konnosta ja hänen musiikistaan.
HANNES KONNO–UNOHDETTU MUSIIKINTEKIJÄ
Johannes Konstantin Konno, joka tunnetaan paremmin nimellä Hannes Konno tai salanimillä H. Osmo tai H. Raine, teki merkittävän työn 1920-ja 1930-luvulla suomalaisen puhallinmusiikin sekä suomalaisen iskelmän ja "suomijatsin "hyväksi.
Puhallinorkesterit ja seitsikot
Hannes Konno toimi vuosina 1921-1931 Porvoon kaupunginorkesterin ja VPK:n yhdistetyn orkesterin ja Suojeluskunnan orkesterin kapellimestarina. Helsingissä hän oli 1935-1940 Suojeluskunnan piirikapellimestarina. Kapellimestarintoimessaan hän oli erittäin arvostettu. Aikalaisten ja lehdistön arviot olivat alusta alkaen kiitettäviä. Porvoon kaudellaan Konno teki satoja sävellyksiä ja sovituksia vaskiseitsikolle ja puhallinorkesterille. Porvoon museossa on säilössä hänen nuottikokoelmansa "iso musta kirja ", jossa seitsikkopohjaan on lisätty toinen tenori ja altto. Seitsikkoa varten hän sävelsi ja sovitti 1921-1931 yli kolmensadan kappaleen nuottikokoelman, jota seitsikot käyttivät tanssisoitoilla. Sitä kutsuttiin nimellä "psalmboken, virsikirja ". Kirjassa on Konnon omien sävellysten lisäksi sovituksia viimeisimmistä muoti-iskelmistä. Niistä käy ilmi, miten hyvin hän oli perillä kevyen musiikin viimeisimmistä suuntauksista ja musiikin tuulista. Konno seurasi aikaansa.
Trumpetin ja kornetinsoittajana hän oli erittäin taitava. Kertoman mukaan hän pystyi ottamaan pöydän reunalla olevasta kornetista kolmiviivaisen e:n koskematta soittimeen käsillään. Hannes soitti myös haitaria, olihan hän korjaillut niitä työssään Fazerin soitinkorjaamolla. Kitaraa hän käytti apunaan säveltäessään iskelmiä.
Konno piti huolta myös soittajien jälkikasvusta. Hän oli perustanut yhteisen rumpukoulun, jonka oppilaat pääsivät perusopetuksen jälkeen soitinten harjoitteluun. Konnon tunnetuin puhallinorkesterille sävelletty kappale oli marssi Jää hyvästi isänmaa , jonka hän sävelsi vuonna 1923 Saksaan lähteneiden jääkäreiden muistoksi. Myöhemmin se uudelleen sanoitettuna tuli vieläkin kuuluisammaksi työväen marssina Taistojen tiellä.
Hannes Konno voidaan musiikillisten ansioittensa perusteella huoletta liittää suomalaisen puhallinmusiikin keskeisten nimien Adolf Leanderin, Aleksei Apostolin, Antti Ahosen, Axel Wirzeniuksen ja Väinö Tuomisen rinnalle.
Iskelmät ja "haitarijatsi "
1920-luvun toisella puoliskolla torvisoittokuntamusiikki alkoi jäädä kevyen musiikin uuden suuntauksen, haitarijatsin tai suomifoksin jalkoihin. Kevyemmät ja soinniltaan erilaiset "haitarijatsiyhtyeet "syrjäyttivät torvisoiton ja seitsikot tanssimusiikin esittämisestä. Hannes Konno seurasi aikaansa ja perusti oman, uudellä tyylillä soittavan tanssiorkesterin, ”Konnon Jazzorkesterin lauluineen”. Ensimmäisen kerran se soitti VPK:n tanssi-iltamissa Porvoossa 1.3.1927. Trumpetistina oli Hannes Konno.
1920-luvun lopulla hän aloitti myös uuden suuntauksen musiikin, "haitarijatsin "säveltämisen. Kun Fazerin konserttitoimiston johtaja Ernst Pingoud ideoi ja organisoi levytysorkesterin nimeltään Suomi Jazz Orkesteri, Hannes teki sille vuosina 1928-1929 ensimmäiset "iskusävellyksensä"Kohtalovalssi, Mennehet ajat ja Keskiyö.
Hanneksen vanhempi veli Robert oli, kuten Hanneskin, töissä Fazerin soitinkorjaamolla ja hän oli kantavana voimana Suomi Jazz Orkesterissa. Robert soitti haitaria ja trumpettia sekä lauloi orkesterin ensimmäisenä levytysvuotena useita kappaleita. Seuraavana vuonna laulaja oli jo ammattilainen, oopperalaulaja Ture Ara salanimellä Topi Aaltonen.
Hannes Konno oli alkanut tehdä iskelmiä Suomi Jazz Orkesterin aikana. Sävellystyö jatkui, ja 1930-luvulla hän oli tuotteliaimpia suomalaisia iskelmäsäveltäjiä ja -sovittajia. Kaikkiaan hänen iskelmiään levytettiin yli sata. Sen lisäksi tulevat lukuisat iskelmät, jotka hän myi edelleen ja joissa ei ole mainintaa tekijästä. Dallapé-yhtye levytti parikymmentä Konnon kappaletta. Tärkeimmät levymerkit olivat His Master´s Voice, Columbia, Odeon ja Parlophon. Konnon aikalaisista iskelmiä lauloivat levylle Eugen Malmstén, Georg Malmstén, Olavi Virta ja Tauno Palo.
Tunnetuimpia Konnon sävellyksiä ovat valssit Ruusuja hopeamaljassa, Anna arpisten haavojen olla, Pihapihlaja ja foxtrot Laatokka. Hän teki myös runsaasti sanoituksia sekä omiin että muiden kappaleisiin. Omia kokemuksiaan hän purki surumielisen valssin Kahleissa sanoissa. Tunnetuin lienee suositun iskelmän Tea for two sanoitus.
Tyylillisesti Konnon säveltämät iskelmät olivat juuri suomalaisen musiikkimaun kaipaamia melodioita: surumielisiä mollilauluja. Itsenäistyneen Suomen tasavallan rakentaessa omaa identiteettiään kaiken venäläisyyden torjuminen ja poistaminen oli olennaista. Musiikin slaavilainen surumielisyys oli kuitenkin ainoa, joka säilyi eikä muuttunut. Suomalaisten kiintymystä siihen ei pystytty syrjäyttämään. Suomalaiseen makuun soveltui hyvin Konnolle tunnusomainen "slaavilaismollivirtainen, melankoolisista melankoolisin hidas "valssi. Iskelmän toinen samanaikainen mestari Georg Malmstén yritti toisinaan päästä irti "molli-Jorin "maineestaan siinä onnistumatta.
Puhuttaessa suomalaisen iskelmän alkuajoista 1930-luvulla Hannes Konno kuuluu suomalaisen "iskelmän isien "joukkoon tasaveroisena mutta harvoin mainittuna: Herman Sjöblom, Ernst Pingoud, Georg Malmstén, Valto Tynnilä, Martti Jäppilä, Matti Jurva, Usko Hurmerinta ja Viljo Korpela.
Hannes Konnon elämänkaari
Johannes Konstantin Konno syntyi Helsingissä 1.1.1892. Isä Joan oli kansallisuudeltaan virolainen ja värvätty tsaarin armeijan sotilas, joka palvelunsa jälkeen jäi Suomeen. Äiti Maria Timofejevna Pednikoff oli kotoisin Ukrainasta. Joanilla ja Marialla oli neljä lasta Anna, Emilia, Robert ja Hannes. He kaikki olivat syntyneet Helsingissä, luterilaisia ja Helsingin virolaisen Pyhän Paavalin seurakunnan jäseniä.
Äiti Maria sairastui vuonna 1902 masennukseen ja joutui pariksi vuodeksi sairaalahoitoon. 13- ja 10-vuotiaat veljekset Robert ja Hannes pääsivät soitto-oppilaiksi Helsinkiin Venäjän armeijan ns. Turun kasarmille, joka sijaitsi nykyisen Lasipalatsin paikalla. Sieltä Hannes matkasi Pietariin, missä hän sai opistotasoista jatko-opetusta musiikin teoriassa ja soittamisessa. Hänen soittimensa olivat kornetti ja trumpetti. Helsinkiin parikymppinen Hannes hän palasi vuonna 1911. Siellä hän soitti eri orkestereissa kornettia veljensä Robertin kanssa. Viaporin ja Työväenyhdistyksen soittokunnan kautta he päätyivät Helsingin VPK:n soittajiksi. Vuonna 1913 Hannes oli Turussa suorittamassa asevelvollisuuttaan. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä syyskuussa 1914 hän osallistui siihen välskärinä ja soittajana vuoteen 1917.
Suomen itsenäisyyttä seuranneen kansalaissodan lopulla valkoinen armeija oli päässyt voitolle huhtikuussa 1917. Valkoisia auttamaan tulleet saksalaiset joukot hyökkäsivät Helsinkiin 12.4.1918. Taistelut loppuivat seuraavana päivänä. Taistelujen aikana saksalaiset ampuivat raunioiksi Turun kasarmin, Hannes Konnon ensimmäisen musiikin opinahjon. Pari päivää myöhemmin Suomen senaatti teki päätöksen, jonka mukaan venäläiset ja Itämeren maakuntien kansalaiset saivat 5-10 päivää aikaa poistua maasta. Kuten tilannetta kuvattiin: "Tuntui kuin sota olisi syttynyt Viron ja Suomen välillä."Kärjistyneet tunteet laantuivat vähitellen ja tilanne rauhoittui. Saadakseen jäädä maahan Konnot joutuivat kuitenkin hakemaan kansalaisuutta, koska he olivat entisiä Venäjän alamaisia ja kansallisuudeltaan virolaisia. Presidentti Ståhlberg myönsi - tosin vasta toisella yrittämällä - Hannekselle ja koko perheelle Suomen kansalaisuuden lokakuussa 1920.
Fazerin soitinkorjaamolla veljekset olivat työskennelleet 1917-1921. Siellä Hannes oli solminut hyvät suhteet korjaamon esimieheen Hugo Dahlgreniin, joka oli myös VPK:n orkesterin kapellimestari. Osaltaan nämä yhteydet auttoivat, kun 29-vuotias Hannes sai kapellimestarin paikan Porvoossa vuoden 1921 alusta lähtien. Sinne hän muutti ensimmäisen vaimonsa Lempin kanssa. Porvoon vuodet olivat aktiivista ja tuotteliasta aikaa. Hannes nosti seudun orkestereiden musiikiesitykset aivan uudelle tasolle. Porvoon kausi päättyi traagisesti marraskuussa 1931, kun Hannes ampui mustasukkaisuudessaan ystäväänsä makkaratehtailija Johan Tervolaa. Onneksi laukaukset eivät olleet kuolettavia. Asiasta nousi tietenkin varsin suuri kohu, ja oikeudenkäynnin päätteeksi Hannes sai kahden vuoden vankeustuomion. Sen hän istui Katajanokan vankilassa. Vapauduttuaan Hannes muutti Helsinkiin Pietarinkadulle ja sai 1.6.1935 Hugo Dahlgrenin jälkeen paikan Helsingin Suojeluskuntapiirin orkesterin kapellimestarina. Marraskuussa 1940 hänet vapautettiin kapellimestarin toimesta Suojeluskunnan orkesterin raha-asioissa ilmi tulleiden epäselvyyksien vuoksi. Hannes Konnon seuraajaksi tuli Georg Malmstén.
Viimeiset vuodet 1941-1942
Hanneksen elämän tapahtumat ovat viime vaiheiden osalta pitkälti kertomuksien ja tarinoitten varassa. Hannes avioitui toistamiseen 13.4.1941 Helmi Nevalaisen kanssa, joka oli asunut samassa talossa Pietarinkadulla. Jatkosodan aikana Hanneksen kerrotaan olleen tulkkina desanttien kuulusteluissa. Hän itse oli kertonut, miten ne kokemukset olivat häntä kovasti järkyttäneet. Se kävi myös ilmi, kun hän oli Porvoossa avustamassa soittajana Porvoon soittokunnan soittaessa Kustaa Adolfin päivän juhlassa 6.11.1941. Silloin hänet tavanneet soittajatoverit ihmettelivät, minne vanha iloinen Hannes oli kadonnut. Jäljellä oli ollut kyyninen ja ärtynyt mies.
Hannes Konno kuoli 50-vuotiaana oman käden kautta Pietarinkadulla Helsingissä 22.3.1942. Hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle. Helsingin Sanomien muistokirjoitus Hannes Konnosta oli varsin niukka. Kapellimestariuran lisäksi mainittiin lähes tylysti, että vainaja "oli myös tehnyt eräitä orkesterisovituksia ". Nekrologin suppea kertoma ei kerro syitä siihen, miksi Hanneksen musiikilliset ansiot eivät saaneet arvostusta, vaan ne jäivät syystä tai toisesta vain harvojen tietoon. Hänen henkilönsä joutui unohduksiin, mutta kansan rakastama musiikki jäi elämään.
Kari Ketola 28.1.2012
ketolako@gmail.com